Puusepän hommia.

Tuli tuossa mieleeni töistä kotiin ajellessani lapsuuteni ja koko elämäni ensimmäinen puuseppä-kokemukseni. Veljeni kanssa olimme taas veturitalleilla, kun isämme päästi meidät oikein pieneen työpajaan, jossa oli pieni smirkeli. Keksimme, että smirkelillä saa hienon jäljen kun hioo laudan kantit. Aikamme rakenneltuamme isämme saapui takaisin savuntäyteiseen verstaaseen ja kirosi touhumme. Olimme hioneet puuta metalliin tarkoitetulla kivellä, ja kivet olivat tuhannen paskana. Tai siis palaneet käyttökelvottomaksi. "Hieno homma poijjaat". Vaikka mitäpä 5-7 vuotiaat smirkelin kivistä ymmärsivät? (Edit: toisaalta, hyvää hyvyyttään kuitenkin itse meidät sinne päästi.)

Eilen meillä kävi H:n hoitolapsi päiväkodista kylässä, Katariina. Katariina on 3 vuotta ja yritin opettaa hänet laulamaan Eldakanjärven jäätä. Tanssi kyllä kovasti, mutta kyllä hepo hirnahtaa, ihahaa oli listaykkönen tällä viikolla.

Teimme muuten velipojan kanssa ison lykättävän puuauton jossa oli penkki katolla, kun emme hyttiin sopineet. Ne olivat aikoja, ne. :)

Ainiin...

Olen muuten Raisiolaistunut.

Aku perkele, tässä päivitystä.

Trubaduurikeikkoja tulee ja ihmiset tuntuu tykkäävän. Ohjelmistoa voi pitää sellaisena, mistä itse tykkää. Töissä on kauhea kiire, ylitöitä, ylitöitä, ylitöitä ja ylitöitä. Hulluksi tulis, jos ei olis suht miellyttävä päivätyö, vaikkakin huonoon suuntaan on sekin menossa. Työyhteisö ei ole enää yhteisö, sekalainen porukka toisiaan ymmärtämättömiä vatipäitä. J lähti ajoissa, hyvä yleisfiilis on kadonnut kokonaan ja itse olen enää ainoa soittaja koko puljussa. Onneksi O tulee hoitovapaalta ensi kuun puolessa välissä. On siinäkin sitten edes vähän tosikaveria. :)