Loistava viikonloppu takana.

Oli komia meininki lauantainakin, soitin uudella kitaralla neitsytkeikan, ei pysynyt vire. J otti sen mukaansa sen ja trimmaa. Itsekin olisin voinut, mutta kuitenkin luotan tuon kaverin tekemisiin jostain syystä. Ihmiset oli niin jurrissa, etteivät tajunneet kuusta eivätkä maasta. Jos joskus järjestän bileet, niin en ainakaan alkumaljaksi tarjoa reilua desilitraa suomiviinaa, enkä ainakaan täytä laseja jo ennen tervetulopuhetta.

Soitettiin saarilaulu 10 kertaa, ja jotta ilta olisi ollut täydellinen, laitettiin varmuuden vuoksi levyltä vielä 6 kertaa. Toivottavasti nyt alkaa piisaamaan pomoillemme ettei tarvitse enää huudella. Pientä vittuiluahan se jo oli... :)

Tänään tulee X-filesin ensimmäinen jakso Sub-TV:ltä, mahtavaa! Ainoa sarja, mitä olen koskaan fanittanut sata lasissa. Käyn hakemassa pitsaa ennen sitä, kaapissa on jo valmiiksi kalijaa.

Itse en juonut kirkasta, tietenkään koska olin keikalla. Onneksi, ei tullut krapula.

Eilen oli keikka.

Ja hyvä veto olikin! Kerrankin oli musiikit ja kuulijat kohdanneet oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Vähän tietysti tyhmää, kun ihmiset tarvii alkoholia vastaanottaakseen vähänkin menevämpää musiikkia. Se on kans vähän outoa, kyllä mä rokkia kuuntelen selvinpäinkin sujuvasti, ja meidän rokki on kuitenkin aika pehmoa vielä, semmosta old school rokkia, Elvistä jne. Ja hiljaa soitettiin, oli vanhoja mummoja vielä vähän myöhempäänkin.

Tänään on toinen keikka. Tästä tulee jännää, toinen pomoistani, J, on kutsunut kaikki koolle kun he puolisonsa kanssa viettävät yhdistettyjä kihlajaisia, uuteen asuntoon muuttamista ja J: puolison valmistujaisia. (10 vuotta seurustelua on tietysti ihan sopiva aika ennen kihloihin menoa.)

Me näissäkin kinkereissä taas veivataan. Alkoholia on taas liikenteessä, mikäli vanhat merkit pitää paikkansa.

M pyytää sähköpostilla 150 levyä lähettääkseen radiohin, mulla on kolme.

Väliaika saunasta.

Olen saunonut jo tunnin, toinenkin menee helposti. Tänään ja huomenna on keikka, mutta H vei auton kun lähti töihin. En saa tehtyä valmisteluhommiani, koska kaikki kamat on autossa.

Noh, saunotaan ja nautitaan elämästä, kuuntelen omatekemää rautalankaa, ja vähän muidenkin.

Eipä arvannut Aimo Silakka.

Kävelimme kohti tukiasemaa, hiekka oli kauniin punaista. Olimme Supralius-nimisellä planeetalla jo matkalla avaruusalukseemme, joka oli jo vanha, mutta kuitenkin hyvin palvellut jo vuosisatoja.

Avaruudessahan ihmisen elinkaari on paljon pidempi. Olimme vasta lapsia, vaikka meidän ajanlaskumme mukaan olisimme olleet jo 368-vuotiaita. Kuun kierto kestää siellä kokonaisen vuoden, ja aurinkojakin on useita.

Galaximme oli suurinpiirtein saman kokoinen kuin Turku muurahaiselle.

Löysimme viimein jo 8 vuotta hukassa olleen tukiasemamme, jossa jo huolestuneena odottava avaruusalushuoltaja, Aimo Silakka, odotteli meitä. Aimo Silakka oli nimestään huolimatta kuitenkin puoliksi ihminen ja puoliksi robotti, Cyborgi. Kasasimme sen ajanlaskumme mukaan vuonna 300 004, 300-vuotispäivämme kunniaksi tekemään meille synttärikaakun.

Olimme nimittäin ainoat ihmiset koko Galaxissa. Vuonna 156 875 tuntemamme maailma tuhoutui G. Bushin aloitettua ydinsodan. Onneksi vanhempamme ehtivät karkuun.
Valitettavasti olemme molemmat koiraita, minä ja Jyrki Sukulainen, eli emme enää voi jatkaa ihmisen sukua tällaisessa muodossa.

Kun olimme lähdössä aluksellamme kohti kotiplaneettaamme, Turkusta, huomasimme Supraliuksen pinnalla pienen hahmon. Se oli vähän kuin kettu, mutta kuitenkin näytti enemmän Fenderin Jazz-bassolta.

Laskeuduimme takaisin planeetan pinnalle ja huomasimme, että hahmo pelästyi meitä suunnattomasti ja lähti pinkomaan karkuun kohti läheistä solaa, joka oli n. 5000km syvä. Ajattelimme, että jos se sinne tipahtaa niin saattaa mennä kaula poikki. Kaivoin taskustani tupakinsytyttimeksi naamioidun tähtisäteenmuuntoaseen, jolla sain imaistua hahmon viereeni alukseen.

Ihmeellistä, hahmo osasi puhua suomen sukulaista kieltä, virooidia, jota me molemmat puhuimme sujuvasti. Hän kertoi meille:

"Auttakaa minua, Suuri ja Mahtava Y.W. Arjana on tuhonnut koko planeettamme ja etsii minua nyt kokonaisen peltitynnyri-armeijan kanssa!"

Katsoimme toisiamme, peltitynnyrit eivät enää olleet leikin asia.

Kehitimme suunnitelman tuhotaksemme peltitynnyrit sukupuuttoon Supraliukselta. Ja nousimme yläilmoihin toteuttamaan suunnitelmaamme. Hetken päästä jo näimmekin kokonaisen tynnyri-armeijan marssimassa kohti solaa, johon Leoksi nimeämämme olio oli tipahtamassa. Armeija oli valtava, tynnyreitä oli kolmea väriä, sinistä, vihreää, ja tietenkin punaista. Osa tynnyreistä olivat niin vihaisia, että pullistuivat omia aikojaan ja räjähtivät.

Lensimme armeija ylle ja tiputimme heidän päälleen koko avaruusaluksemme septitankin, joka oli jo melkoisen täynnä oltuamme jo 800 viikkoa reissussa. Supraliuksen ilmasto on hyvin erilainen, ilman molekyylien kanssa eritteet muodostavat erittäin syövyttävän kaasun, joka ruostuttaa raudan alle 3:ssa sekunnissa. Ja kuinka ollakkaan, pian koko armeija oli syöpynyt paskaksi.

Enää puuttui Suuren ja Mahtavan Y.W. Arjanan tuhoaminen. Hetken etsiskelyn jälkeen näimme YW:n kulkevan voitostaan varmana, mutta kuinka ollakkaan, juuri kun hän saapui solalle, hän liukastui ja tipahti suoraan solaan.

Ääntä emme enää kuulleet, mutta varmasti meni kaula poikki.

Olimme voittaneet koko armeijan ja Leo ilmoittikin meille tilanteen rauhoituttua:

"Olen sukukypsä, ja pystyn lisääntymään ihmisten kanssa"
Jippijaijee! Ihmiskunta pelastuu! -huusimme riemuissamme. Sitten tajusimme tilanteen todellisen luonteen, jommankumman meistä olisi siitettävä tuo jazz-bassolta näyttävä kettu.

Tilanne muuttuikin vaikeaksi, jouduimme vetämään pitkää tikkua kumpi tuon tehtävän joutuisi suorittamaan.

Kipinöitä.

Selkä meni tänään jumiin. Hampaat irvessä tein hommat loppuun ja menin lääkäriin. Piikki lihaksiin, toivottavasti alkaa helppaamaan. Joudun perumaan kaikki keikat heinä- ja elokuulta.

Lauantaina oli keikka. Oltiin erään rumpalin isän 50-vuotisjuhlissa soittamassa. Kauhee meininki. Boolia oli vähintäänkin riittävästi kouralliselle ihmisiä. Paikka sijaitsi n. 500 metrin päässä meidän treenikämpästä ja menimme J:n kanssa kämpälle yöksi.

Soitettiin Hurriganesia.

Huomenna pitäisi mennä lääkäriin uudestaan.

Illalla katsoin Star Warsista Episode V:n.

Huhhuh...

Olipahan viikko. Nyt olis perjantai ja hain pullon Carilloa Systeemipuulaakista.
Huomenna on taas keikka, mut tänään on vapaata. Seuraava vapaa viikonloppu onkin juhannus, näillä näkymin.

Viikosta jäi käteen 3 uutta biisiä, hyvää mieltä lähinnä äänitysten onnistumisesta johtuen ja pari mielenkiintoista lausetta:

"Ajetaan pimeeseen sumuun, mutta kummasti se tie vaan tulee sieltä."

"Tulin kaapista ulos, se alkoi olla jo täynnä homoja."

Näistä pitäis jalostaa jotain mukavaa tekstiä...

Äänittelyä...

..takana 2 päivää. Välillä tietysti olin töissä. Hyvältä kuulostaa, analoginauhassa on ihan oma soundinsa. Tein pari biisiä, surf-rautalankaa ja eräänlaista kitaravetoista Ambient-musaa. Hirvittävän hyvää terapiaa tehdä välillä tällaistakin.

Töissä mietin hypoottisen tilanteen, että jos tämän koko systeemin olis ihan aikojen alussa kääntänyt nurinpäin. Kaljanjuonnista sais rahaa ja sit illalla mentäis töihin ja maksettais itelleen työt. Ajatuksissa vein tilanteen aika pitkällekin. Olisikohan sitten työnteko mielekkäämpää?

Taidan mennä maate, alkaa olemaan niskat jumissa kun on koko päivän istunut tietokoneen vieressä.

Aaaaarrrrggghhhh...

...mikä keikka! En enää ikinä (taaskaan) mene häihin soittamaan. ME EI OLLA HUMPPABÄNDI! Älkää tilatko meitä jos haluatte humppaa, valssia ja jenkkaa, Deep Purplea tai Iron Maidenia. Asiaa pitäisi olla teroitettu riittävästi jo tiedusteluvaiheessa. Hienot häät olivat, hyvinkin nykyaikaiset.

Sulhanen oli tyytyväinen meidän soitantaan. Hänhän meidät tilasi. Ja varmasti pari muutakin. Aina kuitenkin jää mieltä vaivaamaan pari idioottia, jotka luulee bändin olevan jukeboxi, että tilataan mitä sillä hetkellä sattuu mieleen pälkähtämään. Palveluammatti, kyllä. Mutta sen verran pitää olla ammattiylpeyttä ettei sinne mennä pelleilemään, vaan soitetaan just ne biisit mitkä ollaan treenattu viimisen päälle kuntoon.

Ei meillä ole aikaa eikä resursseja treenata kaikkia maailman biisejä. Ja rokkibändi ei soita valssia tai humppaa.

Soitto kulki hyvin ja soundit oli hyvät. En viitsinyt edes ottaa uutta kitaraani laukusta kokeillakseni, soittelin vanhoilla tutuilla työkaluillani. Twinin soundi oli vähän outo, särökanava on kyllä aika perseestä. Pitäis hommata vanhempi Twini, siinä on paljon munakkaampi särö.

"Mä tiedän tarkkaan mun omat rajani, ja se on just tässä"

Häävalssin kuitenkin soitimme, se nyt pitää soittaa.

Ja liksa saatiin, vielä oikein hyväkin sellainen. Harmittaa ne pari idioottia.

Tilannekuva.

A:sta menee tämä biisi. 

Basisti. 

Vito Laurinen soittaa rockia!

Alex inC. Loistava bändi.

Can you feel my pain? 

Keskiviikon ja perjantain välinen yö...

...alkoi jo lähestyä. Olin ajatellut käydä kuvaamassa bändiä. Ja kävinkin.

Nukahdin kahdeksi tunniksi, kunnes puhelimeni riivattu herätyskello alkoi vaatimaan minua ylös sängystä. Onneksi olin ollut illalla selvinpäin, muuten töihinmenosta olisi tullut erittäin vaikeaa. Kävin töissä ja palasin kotiin.

Matkalla kotiin eksyin vanhalle sairaalalle, oli jo pimeää. Huomasin, että maassa oli paljon lunta. Ystäväni K. tuli luokseni ja kuiskasi: "Tuuppa kattomaan..."

Menimme nurkan taakse jossa oli upouusi helikopteri! Mahtavaa, en ole koskaan ollut helikopterin kyydissä! Kysyin K:lta, että osaako hän ajaa sitä. "Tietysti"- vastasi hän, "Teen sitä nykyään työkseni."

Lähdettiin yhdessä lentämään ja pelkäsin hurjasti. K esitti miten tehdään voltteja ja kieppejä. Hän myös näytti salaisen tempun: laittoi kopterin tärisemään hulluna. Kopterin täristessä hän sanoi: "Huomaatko, vaikka ei olla kännissä, kainalot kostuvat silti?"
En huomannut.

Menimme jollekin erittäin jyrkälle vuoren rinteelle. Se oli siitä erikoinen vuori, että se oli kokonaan nurmikon peitossa. Kukkia kasvoi paljon, sekä joku oli unohtanut sinne hyvää tukkipuuta ainakin viisi runkoa. Olimme varmasti hetken taivaassa.

Näistä yksi meinasi olla kohtaloksemme. Nimittäin yksi tukeista lähti kierimään rinnettä alaspäin juuri siihen suuntaan, mihin K oli pysäköinyt kopterin. Runko jäi kopteriin kiinni siten, että yritimme miehissä saada sitä pois siitä. Ja saatiinkin, mutta se oli saanut kopterin ovet lukkiutumaan. Noh, mitäpä pienistä, olihan K:lla avain taskussaan.

Ovet aukenivat meille, mutta voi? Varashälytin alkoi vilkuttamaan punaista valoa ja etsimme äkkiä ovianturin, jonka kytkimme oikosulkuun. Hetken päästä uudestaan ja nyt menimme toiselle ovelle. Tätä jatkui, koska antureita oli mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Onneksemme löysimme viimeisen anturin, joka sijaitsi tavaratilan maton alla.

Palasimme sairaalalle takaisin, ja pihassa K esitti vielä kerran täristystemppunsa, olin jo aikaisemmin kieltänyt häntä ja sitten siinä kävi kuten arvata saattaa; tipuimmehan vauhdilla maahan.

Onneksi maassa oli hirviän iso lumikasa, johon kåpteri uppoutui lähes kokonaan. Meille ei käynyt mitään, olimme ilmeisesti hypänneet kåpterista ennen kuin se törmäsi maahan.

K toi minulle lapion, oli todella kova kiire kaivaa kopteri ylös. Hänen tyttöystävänsä pääsisi töistä ja hän oli luvannut kuljettaa tytön kotiin.

Itsellänikin oli jo kiire töihin.

.
.
.
.
.
.
.


Mainittakoon, että nukuin torstaina 16 tuntia yhteen putkeen. Sitten menin taas töihin. Eilinen on minulle keskiviikko. Laitan kuvia.

Kitara on kuin nainen, sillä erotuksella, että niitä saa olla useampia. 

Tänään tuli kitara!

Jeah! Hiukan verran hieno vehje! Ja oli kallis...
Tietää taas minkä takia keikkoja tehdään. Opettelin tänään häävalssia ens lauantain häitä varten. Taikakuun Leskenlehtiä. Laiton E:lle mailia, että jos olisin saanut laput siitä, mutta oli reissussa. Harmi. Piti taas ite kirjottaa nuotit...

Laitan huomenna kuvan uudesta kitarasta.
MAHTAVAA!! =)

Kämppää katsomassa...

Oltiin H:n kanssa. Erillistalo, mutta liian pieni. Tympii ihan pirusti, kun muuten oli ihan unelmakämppä.

Töissä keksittiin vuokraemännälle toinen merkitys. Vuokraemäntä, palautetaan kunnes sopimus päättyy. Varmaan maailma sellaiseen kohta menee.. :/

Vintage boots, omakuva, kuvaajamme taisi pitää kengistämme... :) 

Seesteistä.

Töissä oli rauhallista, olimme työkaverini ja pomoni kanssa kolmistaan töissä. Kuuntelin YLEX-radiokanavaa ja jäin ihmettelemään sekä toimittajan, että toivekappaleen toivojan ratkaisuja. Miksi pitää, jos kerran saa toivoa vapaasti, valita sellainen biisi, joka on ko. radion soittolistalla? Harmittaa..

Istuimme 13.30 kahvitauolla ulkona pomon kanssa ja kuuntelimme kun tikka naputti sähkötolpan peltistä päätä. "Kaverinhakuaika", sanoin. Juteltiin, että olisipa aina työnteko tällaista, ei tyhmiä kysymyksiä, käy välillä puuhastelemassa ja välillä taas kahveella. Vielä kun puhelimen saisi vasaralla sulkea, kuten pomoni asian ilmaisi.

Hyvä fiilis, illalla oli bänditreenit.

Olipahan jamit.

Huh, J:n 30v-bileet oli eilen. Kauhean kiireen ja suunnittelun jälkeen jää aina tyhjä olo. Äärettömän hienot bileet, soitettiin J:n & M:n kanssa trubaduurisetti, ja R, V ja O vetivät juurimusiikkia. Vanha rock toimii aina niinkuin juna.

Tuli taas soitettua, illemmalla saatiin jamit pystyyn ja lava notkui soittajista. Hieno meininki.

Nyt väsyttää, taidan syödä, kattoo Simpsonit Sub-tv:ltä ja mennä nukkumaan, huomenna saa taas mennä töihin.

Vau!

Selailin Pinserin Top-listaa ja huomasin, että blogini sijoitus oli tippunut 718 sijaa!
Mahtavaa! Taidan juoda oluen sen kunniaksi.

Punaisen sammakon tarina.

Punainen sammakko oli kerran jäädä Mersun alle. Tästä suivaantuneena meni tatuointiliikkeeseen ja pyysi saada käsivarteensa keltaisen sirpin ja vasaran. Tämä sammakko oli kommunisti, ja hän oli päättänyt nostaa kansansa kapinaan noita saksalaisvalmisteisia autoja kohtaan.

Tatuointiliikkestä hän lähti loikkimaan kohti Aurajoen rantaa, jossa hänen parhaat ystävänsä, Sakari Mato ja Olavi Uusikäpy jo odottivat häntä. Saavuttuaan jokirantaan he lähtivät yhdessä kohti teatteria, jonka viereisellä parkkipaikalla oli iso hämähäkkimiehen verkko.

"Verkosta pystyn julistamaan sanomaani kuuluvasti" -tuumi sammakko.

Ystävykset saapuivat teatterin Hämähäkkimiehen verkolle, joka oli tyhjä. Hämähäkkimies oli varmasti ottamassa kiinni rikollisia. Punainen sammakko lähti kiipeämään verkkoa ylöspäin, kunnes oli jo 3 metriä korkealla.

Sakari Mato oli paljon hitaampi, millä hän olisi kiivennyt kun ei jalkoja ole ollenkaan?

Sammakko alkoi julistaa sanomaansa ohi kulkeville turkulaisille:

"Ystävät, kuunnelkaahan! Taksimersut pitää hävittää Turusta ja lähikunnista, vain Ladat ovat sallittuja!"

Seppo Suhari ajoi mersullaan paikalle ihmettelemään punaisen pikkusammakon julistusta ja tuhahti oululaismurteellaan: "Pittää olla Mersu."

Sammakko suivaantui tästä ja lähti kiipeämään verkkoa alaspäin, uhatessaan vetää Suharia turpaan. Hän kuitenkin astui harhaan ja tipahti suoraan Suharin jalkojen juureen. Suhari poltti sikarinsa loppuun ja hyppäsi Mersuunsa ja lähtiessään ajoi Sammakon ylitse.

Sakari Mato hyppäsi nopeasti verkolta suoraan taksin konepellille, josta Urpo Lokki kävi nappaamassa sen suuhunsa. Olavi Uusikäpy huusi: "Nyt ne perkele tappoivat senkin!"

Sitten tuli Tikun ja Takun veli Täky ja himoitessaan siemeniä, paloitteli Olavin ihan pieniin palasiin ja söi pienimmätkin elämänrippeet kävystä.

Modattua Martikaista. :)

Me iäisyydessä leijumme, Martikainen ja hänen velikatras tää.

Hän sanoi: menkää ja täyttäkää maa.
- Ei me sinne mennä jos joutuu saatana seisomaan!

Ahaa, ahaa, tämä on siis elämää?
- Totta vie, nyt meillä on krapula.

Luolamiehet nousevat kapinaan!?
- Minä olen myyrä!

Kotinne on linnani!
- Kolmatta metriä, ja puolellaan neitoset.

Me kuin päättömät kanat käymme päälle ja lihaa leikataan!
- Tämä on paha paikka, tulikivillä heittelee! Auttakaa!

Tuota joutilasta kavahtakaa. Hän ei kumarra ketään johtajaa, sillä suurin on kaunehin.
Tämä kaikki on vain unta.

Outo elämä – hullu planeetta

Yksinäinen pelle. 

Vapunpäivä..

Aukesi silmiini pilvisenä, olinhan jo 9:ltä hereillä. Söin aamupalaa ja luin lehden ilman minkäänlaista krapulan poikastakaan. T:llä voi olla kovempi krapula? Hä?

Eilen ei ollut mitään ihmeellistä. Käytiin kattomassa Ville Valumoa, mutta ilta ei ollut paras mahdollinen meidän taiteenvastaanottokyvyn heikentymisen takia. Sori Ville, hieno meininki, ja hyvä bändi. Tule joskus uudelleen, mutta sunnuntai illalla. Tai maanantaina.

Olimme jo klo 00.30 kotona. Carillo on kyllä ihan kuningasjuoma.